saari1.JPG (7290 bytes)

   

 

 

 

 

 

 

 

cunat1.jpg (8520 bytes)

 

 

 

kylä1.JPG (7204 bytes)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

kongressi1.JPG (7403 bytes)

 

 

 

 

 

 

SAN BLAS-SAARET

San Blas-saaret käsittävät 365 saaren ketjun seuraten Panaman Karibian meren puoleista rannikkoa. Saaristossa on sekä pieniä asumattomia saaria, joilla on vain heikkaa, palmuja ja vähän kasvillisuutta. Isoimmilla saarilla asuu paikallisia kuna intiaaneja kylissään, joissa on myös kauppoja. Kunat ovat asuttaneet saaria ja Panaman kannasta jo ennenkuin eurooppalaiset löytöretkeilijät tulivat 1400-ja 1500 luvuilla. Panaman hallitus antaa kunien hallita saariaan itsenäisesti, puuttumatta saarien sisäisiin asioihin.

CUNA-INTIAANIT

Saarilla asuu n. 40 000 kuna-intiaania. Kunat ovat viimeisiä alkuperäisiä Karibian intiaaneja. He ovat pieniä ja seuraavia pygmeistä. Heitä on myös albiinoja, joista johtuu legenda valkoisista alkuasukkaista. Jokaisessa kylässä on päällikkö ja vanhempien neuvosto. Yhteisö on patriarkaalinen, mies on perheen pää, mutta naiset omistavat ja perivät talot, sekä hoitavat rahankäytön. Kunien mielestä heillä asuvat synnittömässä yhteisössä, mutta heillä on oma poliisi ja joitakin varkauksia on ilmoitettu. Kunien äidinkieli on chibchan. Espanjaa opetetaan koulussa ja jotkut vanhat miehet puhuvat englantia, sillä he ovat työskennelleet USA:n armeijassa.

ELINKEINO
Kunilla ei ole paljoa rahaa, he elävät hummereista, ravuista, kookospähkinöistä ja naisten käsitöistä. Naiset eivät useinkaan muuta pois saarilta, koska heidän pitää hoitaa taloutta, mutta jotkut nuoret miehet ovat menneet Panamaan opiskelemaan opettajiksi ja lääkäreiksi.

KAUPANKÄYNTI
Hyviä kaupankävijöitä ja tiukkoja tinkijöitä he kuitenkin ovat. Kunat tekevät mielellään kauppaa veneilijöiden kanssa. Yleensä he haluavat rahaa, mutta vaihtovälineeksi kelpaa myös ruokatavarat, kuten jauhot, sokeri ja riisi. Kalastustarvikkeet ovat myös suosiossa, samoinkuin silmälasit. Eräs veneilijä oli vaihtanut ylimääräisen purjeen paikallisen kalastajan kanssa, jonka tosin oli ensin täytynyt pyytää vaimoltaan lupa luovuttaa vaimon tekemät viisi molasia. Vaimon suostuttua seurasi spontaani juhlinta laiturilla, johon ottivat osaa muutkin kyläläiset.

KYLÄT
Kunat ovat ruumiinrakenteelta vahvoja, mutta luonteeltaan ystävällisiä, iloisia ja nauravat paljon. He ovat myös hyvin sosiaalisia. Kylissä olevien talojen seinät ovat bambua ja katto kaislaa, ja ne on rakennettu vieri viereen, niin ettei hiekkaa näy. Jotkut saaret olivat niin täynnä, että ulkorakennukset ovat käytännöllisesti katsoen veden päällä eikä saarella kasva yhtään puuta!
Kunat asuvat yhdessä päällepäin luokattomassa yhteiskunnassa. He myös tekevät töitä yhdessä, sekä miehet että naiset. Eräs purjehtija kertoi Ciedrasin kylästä, jossa kaikki ottivat osaa maantäyttöprojektiin, jolla tehtiin tilaa uudelle sairaalalle. Kanooteilla melottiin joelle, jossa ne lastattiin täyteen kiviä. Sitten melottiin takaisin ja kipattiin kivet maantäyttöpaikalle. Kunat asuvat mielummin ahtaasti kuin muuttavat asumattomalle saarelle. Jos saari alkaa käydä liian pieneksi, sitä yksinkertaisesti laajennetaan.

SAARET
Saaret ovat siistejä. Asukkaita teidotetaan terveydenhoitoa koskevista asiosta ympäri saarta pystytetyillä kylteillä. Kaupan edessä on mahdollisuus käsien pesuun ennen sisään menemistä.
Kunat ovat tietoisia ulkopuolisesta maailmasta ja vastustavat Norriegan politiikkaa. Silti saaret tuntuvat olevan modernisoitumisen tavoittamattomissa. Vain jossain paikoissa on sähkölamppu ja kylmää kaljaa saatavila, jota on jäähdytetty kaasulla toimivassa jääkaapissa. Useimmissa kylissä on kauppoja, joissa myydään peruselintarvikkeita ja tuoreita vihanneksia. Joillain saarilla on bensiiniä ja ompelutarvikkeita molasien tekoa varten.
Uloimmilla saarilla kasvatetaan kookosta, kunien talouden tukipylvästä. Purjehtijoita kielletään poimimasta kookospähkinöitä, vaikka ne olisivat maassa, elleivät ole valmiita maksamaan niistä. Kookoksen pihistäminen on yhtä vakava rikos kuin hevosvarkaus villissä lännessä. Perheet vuorottelevat saaren hoitamisessa asuen sillä kuukauden vuodessa kerrallaan.

KYLÄSSÄ VIERAILU
Kylässä vierailevalle annetaan neuvoksi vierailla ensin päällikön luona kongressi talossa, jossa hänen kanssaan on usein kylän vanhimpia puutuoleilla istuen tai riippumatoissa maaten. Vieraat otetaan yleensä hyvin vastaan, varsinkin jos vievät päällikölle lahjaksi jotain pientä, esim. tupakkaa, tai jos he ilmoittavat kiinnostuksensa naisten käsitöiden, molasien, ostoon. Paikalliset oppaat esittelevät mielellään saarta. Kunat ovat myös hyvin uteliaita, kylän lapset seuraavat vierailijoita koko ajan. Yksityisyyttä saarelaisella ei ole, eivätkä he niinikään toivo sitä muillekaan. Jotkut veneilijät ovat valittaneet, että kunat löytävät heidät syrjäisimmästäkin ankkuripaikasta tullen myymään tuotteitaan. Paras tapa saada heiltä rauha on luvata tulla kylään katsastamaan mitä heillä on tarjolla. Lapset parveilivat kajakeillaan tuntikausia veneen vierellä kauan sen jälkeen kun molaseja myyvät naiset ovat meloneet tiehensä.

MOLASIT
Naiset valmistavat molaseja, jotka ovat suorakaiteen muotoisia kangaspaloja, jossa on usein geometrinen kirjonta. Mola tarkoittaa chibchaniksi puseroa, mutta arkikäytössä se viittaa näihin kangastilkkuihin, jotka ovat n.30cm kertaa 35cm kokoisia paneeleja. Niitä käytetään puseron etu- tai selkäpuolella. Kangasta on usein kahdesta neljään kerrosta, niin että kirjonta lävistää kaikki kerrokset. Hinnat vaihtelevat kerrosten, kuvioinnin ja työn laadun mukaan. Perinteisesti cunilla oli tapana maalata tai hieroa ihoonsa geomertisiä kuvioita. Kristinuskoa tuovat lähetyssaarnaajat pakottivat cunat pitämään vaatteita, niinpä alkuasukkaat siirsivät ihokuviot vaatteisiinsa. Tavallisesti molasit maksavat 25mk-100mk, mutta hienoimmista saat pulittaa 1200mk. Tinkimistä voi yrittää, vaikkakin kuna-naiset ovat tiukkoja ja heile kelpaa vain raha maksuvälineeksi.

VAATETUS
Miehillä on tavalliset vaatteet, mutta hyvin pukeutuneella kuna-naisella on mola-pusero (kirkas polyestrinen yläosa, jossa on pussihihat ja mola-kuvio), puuvillainen värikäs kietaisuhame. Ranteiden ja varsinkin nilkkojen ympäri pohkeeseen asti on tiukasti kieritetty pieniä lasihelmiä, jotka nekin saattavat muodostaa geometrisiä kuvioita. Nenässä cunanaisella on kultainen rengas sierainten välisen ruston läpi. Jotkut naiset meikkaavat, eli vetävät mustan viirun pitkin nenäänsä sekä punaavat poskensa ja joskus koko naaman. He pitävät myös kirkkaista kynsilakoista.

SEREMONIAT
Jos saaren yläpuolella liehuu punainen lippu, se tarkoittaa, että siellä on meneillään kunien oma seremonia. Samassa laiturissa olevan kalifornialaisen Billin veneen miehistössä on cuna-mies, jota hän kutsuu Demiksi. Hän on tavannut Demin joskus kauan sitten San Blas-saarilla ja he ovat olleet ystäviä siitä lähtien. Bill on päässyt seuraamaan joitain heidän salaisia seremonioitaan. Hän kertoi yhdestä tällaisesta, jonka aikana nuoret tytöt ohjataan naiseuteen. Heille mm. lauletaan cunien koko historia. Laulu kestää 24 tuntia, eikä sitä laulavat miehet saa tehdä yhtään virhettä, joutuvat muuten ulos lauluteltasta. Hautajaisseremoniaan kuuluu pienten korin valmistus, joita kuoleva tarvitsee pitkällä matkallaan taivaaseen. Kuoleva makaa keskellä huonetta riippumatossa. Kyläläiset valvovat hänen vierellään valmistaen häntä matkaan. Kuollut haudataan mantereelle. Sukulaiset valvovat haudan luoda niin kauan, joskus jopa kolme viikkoa, kunnes tietäjä antaa luvan lähteä kotiin. Kunat uskovat sielun menevän ensin välitmaalle, maan ja taivaan väliin. Sieltä sielu katselee kunnioittavatko sukulaiset häntä hänen haudallaan. Vasta kun hän on vakuuttunut sukulaisten kunnioituksesta hän voi nousta taivaaseen. kuna intiaanit eivät halua katsella öiselle tähtitaivaalle, sillä tähdenlento heille merkitsee taivaasta pudonnutta sielua.

Kuvat on otettu vihkosesta jonka ovat tehneet Glomildo Valles-Smith sekä Corinne ja Alain Guitard.