S/y Renatan lokikirjat helmikuu 1999

________________________________________________________________________

1.2. - 6.2             Antin meriselvitys
7.2. - 13.2           Singaporesta
14.2. - 20.2.        Sanna ja Reko Malakassa, Antin reissu Langkawille
21.2. - 28.2.        Malesian halki Hat Yatiin            

________________________________________________________________________

Maanantai 1.2. - Lauantai 6.2. 

Antin meriselvitys                                                  
 Varhain torstai aamuna olimme lähdössä täältä Singaporesta kohti Malesiaa ja Langkawia, jonne sisareni perheineen on tulossa meitä tapaamaan. Pitkän aikaa olimme suunnitelteet yhteistä purjehdusta ja tapaamista ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen.

Aamulla kuuden aikaan, kun vähän alkoi valostaa irroitimme käydet ja lähdimme kohti Langkawia. Tuulta oli kohtalaiseti ja moottoripurjehtien etenimme kohti länttä hyvää vauhtia kolmen solmun myötävirrassa. Olimme keskellä Singaporen satamasta länteen vievää väylää. Maailman vilkkain satama oli heräilemässä uuteen päivään. Vasemmalla puolellamme oli lukuisia laivoja ankkurissa. Sumussa oli vaikea erottaa, mitkä laivat olivat ankkuroituneina ja mitkä liikkuivat väylää pitkin. Pienempiä yhteysveneitä liikkui ympärillämme väylän poikki. Renata kallistui hiljalleen viriävässä tuulessa vasemmalle kyljelleen ja mietimme jo koneen sammuttamista, mutta pidimme sen kuitenkin vielä varmuuden vuoksi käynnissä.

Reko tähysti laivojen liikkeitä ja minä ohjasin. Veneen kallistuessa purjeet ja pilothouse peittivät näkyvyyden eteen vasemmalle. Sinne nähdäkseen täytyi kurkistella staysailin reunan alitse. Reko yritti saada laivoja näkymään tutkan kuvasta. Edestä oikealta lähestyi kohtaava rahtialus, joka kiinnitti huomioni. Käänsin kurssia vasemmalle varmistaakseni turvallisen kohtaamisen. Laiva näytti tulevan kohti edelleenkin ja käänsin vielä lisää vasemmalle. Samaan aikaan takaamme sivulta lähestyi pienempi moottorialus. Nyt edestä lähestyvä laiva näytti jo ohittavan meidät selkeästi oikealta puolelta ja käänsin katseeni takaamme tulevaan alukseen.

Samassa alkoi valtava rytinä. Renatan vauhti hidastui. Rytinä jatkui, koko vene tärisi. Takastaagi tippui kannelle niskaani. Ensimmäinen ajatukseni oli, että olemme ajaneet karille. Sitten näin ruosteisen poijun liukuvan pitkin Renatan vasenta kylkeä. Olimme törmänneet poijuun!

Reko ryntäsi tarkastamaan vuotoa sisäpuolelta keulasta. Minun ensimmäinen ajatukseni oli pitää masto pystyssä. Vaistomaisesti aloin ottaa isopurjetta alas. Sitten ajatus alkoi vähän kulkea. Olimme menettäneet takastaagin joka estää mastoa kuutumasta eteenpäin. Ilman takastaagia vain isopurje ja puominkannatin pitää maston pystyssä eli olikin parempi pitää isopurje ylhäällä ja keulatuulessa. Käsien tärinästä houlimatta sain lopulta virtettyä spinaakkerin nostimen takastaagin paikalle mastoa tukemaan. Pilssiin ei tullut vettä, joten vuotoa ei veneessä ollut. Vahinkojen laajuus selvisi kuitenkin Rekon mennessä keulakannelle. Renatan kokkapuu oli katkennut ja rikkonut samalla sen päällä olleen kulkutason sekä etummaisen keulapurjeen rullalaitteen. Myös Renatan keulaan oli tullut lasikuituvaurioita.

Ensijärkytksestä selvittyä ja saatuamme tilanteen hallintaan alkoi harmittaa aivan vietävästi. Kuinka voi tärmätä keskellä väylää olevaan poijuun. Syitä on useita. Näkyvyys oli huono, sää sumuinen, ja poiju ruosteinen, rautatangoista koottu kartio. Aamuhärissä poijun valo oli jo sammunut. Vilkas laivaliikenne kiinnitti kaiken huomiomme niin, että suhteellisen pieni purjeen takana kuolleessa kulmassa ollut poiju jäi havaitsematta. Saattoin olla poijun jo aikaisemmin havainnut, mutta silloin liikuimme vielä eri suuntaan, mutta sitten laivaa väistäessämme siiryimmekin tärmöyskurssille poijun kanssa. Ironista vielä sekin, että poiju sattui olemaan turvallista kulkuväylää osoittava turvavesimerkki. Todellista kohtalon ivaa, olemme purjehtineet 21 000 merimailia eli noin 39 000 kilometriä maailmanympäri ilman veneeseen tulleita vaurioita ja sitten tärmäämme turvavesimerkkiin.

Kuitenkin taas kerran voi sanoa, että onni onnettomuudessa. Kokkapuun takertuessa poijun rautakehikkoon poiju repäisi kokkapuuta alaspäin niin kovaa, että järeä tiikkiparru katkesi ja veti samalla poikki 10 mm vaijeria olevan takastaagin. Aivan hyvin koko masto olisi voinut tulla alas samassa rytäkässä.

Nyt olemme Singaporessa samassa marinassa, josta jo kerran lähdimme. Olemme pyytäneet täältä arviota tarvittavista korjauksista ja niiden kustannuksista. Olemme olleet yhteydessä myös telakoihin Malesian puolella, mutta ilmeisesti teetämme korjaukset täällä. Eräs malesialainen telakka ilmoitti pytyvänsä tekemään työt, mutta hekin sanoivat, että parempi tuoda kaikki tarvikkeet täältä.

Korjauksiin menee nyt ainakin kaksi viikkoa. Kahden viikon kuluttua täällä vietetääm Kiinalaisten Uutta Vuotta. Viikon ajan juhlitaan tiikerin vuoden vaihtumista jäniksen vuoteen. Ja jos työt eivät ole siihen mennessä valmiita, ja lomaviikko tulee väliin saattaa olla, että täällä menee neljäkin viikkoa.

Sisareni perheen kanssa suunnittelemistamme purjehduksista Langkawin saaristossa ei nyt sitten tulekaan mitään. Tapaamisemme kuitenkin ilmeiseti järjestyy. Kunhan saamme tällä Renatan telakoitua, pakkaan uimahousut, maskin ja räpylät rinkkaan ja lähden bussilla Malesiaan.

Sunnuntai 7.2. - Lauantai 13.2. 

Singaporesta                                                    
 Nyt näyttää jo valoisammalta viimeviikkoisen onnettomuuden jälkeen. Lähtiessämme Singaporen satamasta aikaisin aamulla tärmäsimme poijuun. Antti viime viikon raportissa kertoikin asiasta tarkemmin. Nyt olemme ottaneet selville korjausmahdollisuuksista ja olemme olleet yhteydessä vakuutusyhtiöön. Asiat ovat sujuneet todella mallikkaasti ja Renata saadaan kuntoon kolmessa neljässä viikossa. Asioita on hivenen hankaloittanut kiinalaisten uusivuosi joka on vähintään yhtä iso juhla kuin meidän uusi vuosi. Juhla alkaa 12. päivä ja kestää viikon. Menet matkustavat tapaamaan sukulaisiaan ja kaikki liikkeet ovat kiinni. Bussit ja lentokoneet ovat täyteen buukattuja.

 Kiinalaisten Uusi Vuosi eli Kevään Juhla vaihtaa tiikerin vuoden jäniksen vuodeksi. Antin kanssa näimme kaupassa tiikerikaljaa myynnissä menimme innokkaana kyselemään milloin jänisolut tulee markkinoille. Saimme kuitenkin kuulla, ettei kaljamerkkiä vaihdeta vuosien mukaan.

Ensi tiistaina on tapana olla perheen kanssa, syödä hyvin, sekä pelata pelejä. Keskiviikkona naimisissa olevat parit antavat naimatomille sukulaisilleen ja ystävilleen kirjekuoressa rahaa lahjana, jolla he toivovat saavansa onnea omille yrityksilleen.

Singaporen väestö koostuu kiinalaisista, malesialaisista ja intialaisista. Jokisella kulttuurilla on omat juhlapäivänsä ja päänsääntöisesti kaikki saavat pitää vapaata, kun on jonkun kulttuurin juhla.

Singaporelaiset ovat hyvin ylpeitä mahtavasta talouskasvustaan jopa on alkanut kun Singapore erosi Malesiasta 1965. Vain 30 kertaa 20 kilometriä suuri saari onkin vaikuttava suurine pilvenpiirtäjineen. Ehkä kaikkein vaikuttavinta on siisteys, joka on uskomaton. Yhtään ainutta roskaa ei näy missään, ja koko maa on kuin uusi ja kiiltävä auto. Kaikki kasvillisuus koostuu puistoista, jotka ovat hoidettu golfkenttien tapaan. Maa on myös hyperturvallinen. Rikollisuutta ei juuri ole. Tietysti rangaistuksetkin ovat kovat. Kuolema huumeista ja roskaamisestakin kolmen tonnin sakot. Kaikki toimii ja ihmiset ovat tehokkaan oloisia. Kaikki on kallista kuin Suomessa, mutta ruoka on halpaa. Kymmenellä markalla voi syödä hyvin.

Singaporen eri kansalaisuuksien välille yritetään luoda yhteishenkeä ja tärkeänä osana yhtreishengen luomisessa on armeija. Jokaisen miehen täytyy palvella kaksi vuotta. Kertausharjoituksia on vuosittain ja jokaisen harjoituksen yhteydessä on kuntotesti. Jos sitä ei läpäise joutuu kunnonkohotus leirille.
                                                                                                                   Reko

Sunnuntai 14.2. - Lauantai 20.2. 

Sanna ja Reko Malakassa, Antin ressu Langkawille                                                
Veneen korjaus etenee nyt paremmin kiinalaisen uuden vuoden jälkeen. Uusi kokkapuu ruuvattiin paikoilleen, purje pitää vielä kiinnittää. Lisäksi ajattelimme huoltaa volvoa odotellessamme.

Kiinalaisten uusivuosi siis tuli ja meni. Singaporeen oli rakennettu esiintymislavoja sekä valtavia patsas ja valorakennelmia. Tivolin viereen pystytetyllä torilla myytiin kaikenlaista tavaraa. Ihmiset pysähtyivät katsomaan kiinalaisia lavaesityksiä, kiertelivät torilla ja otattivat kuvia itsestään patsaiden edessä.

Rekon kanssa kävimme pikavisiitilla Malesian puolella Malakassa. Sataman kirjanpitäjä Zuber oli menossa perheensä luokse ja tarjosi meille kyytiä.
Malesiassa, niinkuin singaporessakin on monenlaisen kulttuurin edustajaa. Malesialaiset, kiinalaiset ja intialaiset. Malesian valtionuskonto on islam, lisäksi on buddhalaisia, kristittyjä ja hinduja.

Zuber oli kunnon muslimi, hän ei juo alkoholia eikä syö sianlihaa, ellei siitä ole veriä valutettu ennen eläimen surmaaista. Pysähdyimme matkan varrella eräänlaiseen ruokahalliin, jossa oli tarjolla syömistä kaikille uskonnoille. Ruokailuvälineissäkin oli valinnan varaa. Voi valita kiinalaiset puikot ja syvän lusikan tai haarukan ja lusikan tai sitten syödä muslimien tapaan oikealla kädellä. Niin teki Zuber ja selitti, että oikella kädellä myös kätellään. Jos ollaan hyviä ystäviä tartutaan ojennettuun käteen molemmin käsin. Kun tapasimme Zuberin pienet pojat, he kättelivät ja vielä suutelivat vieraan kättä.

Zuberilla on talo Malakan lähellä olevalla omakotitaloalueella. Hänen viehättävä vaimonsa otti meidät ystävällisesti vastaan. Viehättävä on hoitaa kotona kahta poikaa, Nazreenia ja Haririetä sekä 3 kk vanhaa tyttövauvaa. Vaimon ja lasten kanssa samassa huushollissa asuu myös hänen äitisä, joka näyttää yhtä nuorelta kuin tyttärensäkin. Olisin toivonut osaavani enemmän bahasa malesiaa, sillä he eivät puhuneet montaakaan sanaa englantia.

Vähän on miesten maailma niin Singapore kuin Malesiakin. Näin pohjoismaalaisena naisena olisi vaikea tottua siihen etten saisi avata omaa tiliä pankissa, minun tekemäni sopimukset eivät ole pitäviä, ennenkuin mieheni on ne vahvistanut. Niinpä neuvottelut käydään miesporukassa. Zuberin huomio minun pienestä ruoka-annoksestani oli hauska, minusta tulee kuulemma hyvä vaimo kun syön niin vähän, tulen halvaksi ylläpitää!

Malakka on vanha portugalilaisten perustama kaupunki. Kukkulla on vielä jäljellä seinät heidän rakentamastaan linnoituksesta. Kävimme katsomassa sitä ja kiertelimme hetken pasarissa. Malakka on rauhallinen kaupunki, enemmänkin perhelomakohde kuin humputtelukohde. Kun ostoskeskus sulki ovensa kymmenen aikaan illalla, ihmiset ajoivat kotiinsa. Tallustelimme takaisin hotellia kohti vilkkaan tien vierusta, jalkakäytäviä ei ollut. Reko halusi vielä käydä syömässä, joten istahdimme katukeittiön viereen asetetuille muovituoleille. Houkuttimena keittiön pitäjällä oli televisio, josta tuli ''Mortal Combat'' -elokuva. Keitto oli kuulemma ihan hyvää, mutta paikka ja elokuva olivat minusta kyllä aivan yhtä unkeita. Hotelli oli edullinen ja mukava. Palasimmekin ilomielin huoneeseemme katselemaan Discovery Channelin ohjelmaa, joka kylläkin oli video, mutta eihän sillä väliä.

Seuraavana päivänä käytiin eläintarhassa. Tulin siellä vähän surulliseksi, eläimillä oli vähän tilaa, eikä tarhaa muutenkaan oltu hoidettu niin hyvin kuin esim. Singaporessa. Oli minusta kuitenkin jännää syöttää kirahvia. Olin yhtä pitkä sen jalkojen kanssa, ja sen silmät olivat niin suuret ja kauniit. Oltaisiin haluttu ratsastaa elefantilla, mutta eläintarhan työntekijä kehoitti menemään Penangiin, eläin on siellä näytöksessä. Olimme pettyneitä, mutta minkäs teet.

Seuraavana päivänä otimme bussin Singaporeen.


ANTIN RAPORTTI LANGKAWISTA JA KUOLA LUMPURISTA

''Hyvää päivää Radio Novan kuuntelijat, täällä Antti Helin Kuola Lumpur, Malesia.

Viikko sitten lensin Singaporesta Malesian Langkawin saarelle tapaamaan siskoani Riikkaa. Renatan onnettomuuden vuoksi purjehdukset Langkawin saaristoon vaihtuivat nyt sitten rantalomailuun.

Sheraton Langkawi onkin täyden palvelun talo, josta ei oikeastaan olisi tarvinnut lähteä yhtään minnekään. Pojat, Taneli 7v. Ja Thomas 4v., alkoivatkin viikon mittaa viihtyä uima-altaassa, ja minulla sekä siskoni miehellä Mikolla riitti töitä poikien heittelyssä uima-altaassa.

Minulle viiden tähden hotelli oli melkoinen muutos elämään Renatalla. Valtavalla aamiaisella seisovasta pöydästä jaksoi viettää aktiivilomaa iltaan saakka, jolloin lähdimme syömään johonkin muiden rantojen ravintoloista.

Poikien kanssa puuhaamisen lomassa kävimme pelaamassa tennistä ja sitten olikin taas hyvä syy pulahtaa altaaseen. Auringossa makaamista sen sijaan en voi ymmärtää, tai voin ymmärtää, mutta puolentoista vuoden purjehduksen jälkeen auringolta pyrkii mielumminkin suojautumaan.

Purjehduksesta en kuitenkaan ole ilmeisesti saanut tarpeekseni. Hotellin rannassa oli Hobie-cat ja Laser, joilla kävin päivittäin seilaamassa. Varsinkin Hobbie-catilla meno oli totuttuun verrattuna erittäin vauhdikasta, mutta varmasti Renata on kuitenkin pitemmän päälle varmempi vaihtoehto.

Parina päivänä olimme pois hotellilta. Yhden päivän kävimme moottoriveneellä kiertelemässä lähisaaria ja toisen päivän käytimme sukellusmatkaan läheiselle koralliriutalle. Saimme Mikon kanssa myös siskoni kiinnostumaan laitesukelluksesta, ja Riikka kävikin kolme kertaa kokeilemassa paineilmalaitteilla sukeltamista.

Torstaina lähdimme sitten Langkawin saarelta. Riikka perheineen lensi suoraan tänne Kuola Lumpuriin, minä vietin yhden yön Penangin kaupungissa ja tulin viime perjantaina bussilla tänne. Eli Malesiaa on viikon aikana menty ristiin rastiin. Langkawi on varsin ideaalinen perhelomakohde. Miljoonan asukkaan Penang ja siellä oleva Georgtown on vanha englantilaisen siiromaavallan aikainen kaupunki, josta erityisesti Chinatown ja Little India ovat näkemisen arvoisia. Viiden miljoonan asukkaan Kuola Luompur onkin sitten kiireinen suurkaupunki, jonne Langkawista saapuminen on melkoinen kulttuurishokki.

Viikko on ollut meille kaikille hauska ja täynnä toimintaa. Katkaisu arkirutiinista, niinkuin tällaisen loman tulee ollakin. Siskolleni ja hänen miehelleen ero työelämästä, pojille tauko päiväkodin arkeen. Valtavin muutos heille on kuitenkin varmaan ollut lämpötilan muuttuminen. Paukkupakkaset ovat vaihtuneet +30 asteen helteeseen.

Minulle kaikesta muustakin mukavasta huolimatta on eniten merkinyt se, että pitkästä aikaa olen voinut tavata siskoani ja hänen perhettään. Voi kai sanoa, että maailmalla on mukavaa, mutta perhe on kuitenkin paras!

Meidän lomamatkaamme täällä, sekä vanhempien ja sukulaisten elämää siellä Suomessa on varjostanut Elli-mummomme kuolema. Haluankin omistaa tämän raportin rakkaan Iso-äitini pitkälle elämälle.

Seuraava raportti taas viikon kuluttua, kuulemiin.''

Sunnuntai 21.2. - Lauantai 28.2. 

 Malesian halki Hat Yatiin                                            
Veneen kunnostus etenee hyvä vauhtia. Uudet puuosat on paikoillaan. Purjeita pitää vielä rikata ja takastaagi laittaa.

Antti palasi retkeltään Malesiaan, joten me lähdimme vuorostamme reissuun. Ajoimme bussilla Malesian läpi Thaimaaseen.

Malesiassa on hieman eri meininki kuin Singaporessa, jossa kaikki on niin viimeisen päälle laitettua. Kun Malesiassa jotain on tehty tai rakennettu, ei siihen enää sen jälkeen puututa. Bussissakin oli telkkari, vessa ja ilmajousitus, mutta mikään niistä ei toiminut. Mutta kulkeehan bussi ilman niitäkin. Ilmastointi puhalsi täysillä, yritimme epätoivoisesti nukkua kolisevassa ja narisevassa jääkaapissa. Aika ajoin pysähdyimme, koskaan ei kuljettaja sanonut missä ollaan tai kuinka kauaksi aikaa pysähdytään.

Matkalla tutustuin jos jonkinlaisiin yleisiin vessoihin. Vessanpönttöjen sijaan on vain reikä lattiassa ja paperin sijasta vesihana ja letku, jolla sitten voi huuhdella. Ehkä tämän letkusysteemin vuoksi lattialla lainehtii virtsansekainen vesi ja haju on kamala.

Islamin uskonnon mukaisesti naiset pukeutuvat kaiken peittäviin vaatteisiin ja huntuun. Jos Singaporessa tunsin itseni ryysyläiseksi, Malesiassa piti vaihtaa pitkään hameeseen ja t-paitaan, muuten oli alaston olo. Huntua en päähäni laittanut, mutta yritin kävellä kiltisti Rekon perässä, istua autossa takapenkillä ja puhua vain kun minulta kysyttiin, niinkuin tapa vaatiin.

Seitsemän aikaan aamulla oli vielä pimeää kun jäimme pois bussista Malesian ja Thaimaan rajalla. Tarkoituksemme oli mennä suoraan junalla Bangkokiin. Erehdyimme kysymään taksikuskeilta kuinka kaukana rautatieasema on ja voiko sinne kävellä. Kolme kilometriä, pitkä matka sanoivat ja pyysivät viisi ringittiä. Se ei ole kuin seitsemän markkaa, mutta kun juna-asema oli kulman takana.

Raja-kaupungissa tapasimme Anun ja Ramin, jotka olivat kierrellet Aasiaa koko talven ja nyt matkasivat Malesiaan. He olivat ensimmäiset suomalaiset, joidenka kansallisuutta emme heti tunnistaneet. Hekin aloittivat keskustelun englanniksi. Olemmeko tulossa maailmankansalaisten näköisiksi?

Thaimaa ei äkkiseltään näytä kovinkaan erilaiselta kuin Malesia. Taatelipalmurivistöjen sijaan on suuria alueita istutettu kumipuita. Thai-kielen kirjoitusasu on kaunista, mutta niin kummallinen, ettei siitä ymmärrä mitään. Thaimaa on buddhalainen maa, joten voin vaihtaa kuuman ja kävelyäkin haittaavan vaatetukseni kevyempään.

''One night in Bangkok makes the white man humble'', laulussa sanotaan, eli yksi yö Bangkokissa saa valkoisen miehen nöyräksi. Bussit ja junat ovat täynnä, joten miljoonakaupungin ihmeet saavat odottaa huomiseen.
                                                                                   Sanna, Hat Yatista, Thaimaasta