S/y Renatan lokikirjat elokuu 1999

___________________________________________________________

Antti:        Renatan kunnostusta ja tavaroiden pakkailua
Sanna:      Kyproksen Larnaka on mukava paikka
Antti:        Matka oli minulle uskomaton elämys
Sanna:      Tuliko minusta nyt vaellussielu?
Reko:       Kiitokset tukijoillemme ja matkaamme seuranneille
___________________________________________________________

|
 Antti:  Renatan kunnostusta ja tavaroiden pakkailua                  
 Viikko on ollut työntäyteinen. Reilu viikko sitten keskiviikkona saavuimme tänne Larnakaan. Perjantaina Renata nostettiin jo kuiville. Illalla aloin irrottaa konetta ja Lauantaina iltapäivällä nostimme sen Renatan kannelle ja aloimme ihmettelemään mitä sille pitäisi tehdä. Korjataanko itse vai kannetaanko osat jonkun mekaanikon pajaan ja teetetään täysremontti. 

Matkalippujen järjestelyä. Olemme olleet yhteydessä veneenvälittäjään, joka myy veneitä internetissä. Hän alkaa kaupittelemaan Renataamme. Sieltä Suomesta kiinnostuneet ottakaa suoraan yhteyttä meihin. Jos sopiva ostaja löytyy sitten vene myydään. 

Myyntikuntoon laitto kuitenkin teettää töitä. Kahden vuoden purjehdus, 55 000 kilometriä, täytyy näkyä jossakin. Lakkausta kiillotusta ja maalausta riittää. Onneksi kaikkea ei tarvitse saada tehdyksi nyt. Ensi joulun aikaan tulemme tänne jatkamaan veneen kunnostusta. 

Tavaroita pakkaillaan. Matkamuistot ja henkilökohtaiset tavarat täytyy saada kotiin. Mitä lähettää nyt mitä tuoda ensi kesänä veneen mukana.

Sanna:  Kyproksen Larnaka on mukava paikka 
 Renata alkaa nyt näyttää suhtkoht hyvältä ankaran siivouksen ja pakkauksen jälkeen. Veneellä on jo käynyt kiinnostuneita ostajia, eräs saksalainen pariskunta, jotka haluaisivat vaihtaa isompaan oman 30 jalkaisen veneensä. 

Täällä Larnakan marinassa on monenlaisia matkaajia, jotkut ovat tulleet Punaiselta mereltä, toiset suunnittelevat Intian Valtamerelle menemistä tai sitten vain kruisailevat Välimerellä tai Kreikan saaristossa. Kesällä täällä on hiljaista, nyt purjehditaan, talveksi marina täyttyy veneistä ja ihmisistä, onkin jännä nähdä minkälaista menoa jouluna on. 

Kypros on mukava paikka, Larnaka on siisti ja asiat toimivat hyvin. Saarella on kauniita havumetsän peittämiä vuoria ja pieniä vuoristokyliä. Talvella Olympos vuorella, joka huippu on noin 2000 m korkeudessa on luntakin sen verran, että ovat raivanneet rinteeseen laskettelupaikan. Rannikon kaupungit ovat turistien valtaamat, Agia Napassa suurimmaksi osaksi englannista ja Irlannista tulleet nuoret käristyvät vieri vieressä rannalla ja illalla suunnistavat diskoon. Larnaka on enemmän perheiden suosiossa, rantakadulla on aina elämää ja ihmisiä. Kyproslaisten tyttöjen kanssa on kuulemma vaikea päästä juttusille, marinan kahvilan pitäjä Stavros arveli, että Pohjoismaissa on vapaampaa. Miehet kyllä vikittelevät avoimesti, yrittää kannattaa aina. 

Yksi asia tulee turisteillekin selväksi, kyproslaiset eivät pidä turkkilaisista. Turkkilasia on aina asunut saarella ja heillä on ollut niin uskonnollisia kuin muitakin kahinoita paikallisten kanssa. Vuonna 74 tukkilaiset tulivat sitten armeijan kanssa ja valtasivat pohjoispuolen saaresta. Kyproslaiset pakenivat etelään ja etelässä asuvat turkkilaiset pohjoiseen. Pääkaupunki Nicosia on kuin entisajan Berliini, se on jaettu kahtia ja rajan läpi pääsevät vain turistit. Raja on n.100 leveä kaistale ei kenenkään maata. Toisella puolella turkkilaisia, toisella kyproslaisia sotilaita ja keskellä YK:n rauhanturvaajia.

 Antti:   Matka oli minulle uskomaton elämys 
Minä otan ensimmäisen vapaan lennon Suomeen. Suomessa paljon asioita järjestettävänä. Työpaikka on, mutta kodista ei oikein ole tietoa. Ensimmäiseksi haluan kuitenkin viettää vähän aikaa vanhempieni kanssa, joita en ole kahteen vuoteen tavannut. 

Erikoinen tunnelma: Paikkoja suljetaan ja odotellaan kotiinlähtöä. Jotain on päättymässä ja jotain muuta taas alkamassa. Eikä vieläkään ei oikein tajua, minkälainen matka on takana. 

Matka, joka sai alkunsa aikalailla tarkalleen kolme vuotta sitten Hietalahden uimarannalla kahden nuoren miehen päähänpistosta, muuttui siitä vähitellen mahdolliseksi ja sitten todellisuudeksi, on nyt tullut päätökseen. 

En tiedä minkälainen kuva teille matkastamme on jäänyt. Aikataulu on ollut tiukka. Ensimmäinen vuosi ja Tyynimeri vielä lomailtiin. Papua-Uudesta-Guineasta lähtien olemme tulleet vasten tuulia ja viimeinen kahdeksan kuukautta on ollut rankka. Monenlaisia paineita on kertynyt. Viikoittaiset radioraportit ovat tarjonneet yhden henkireiän. Ehkä radioraporteissa on usein korostunut liikaa kaikki matkan ongelmat ja huonot puolet. Se toisaalta kuvaa matkan intensiivisyyttä ja kaikkia niitä vaikeuksia mitä tänne asti pääseminen on vaatinut. 

Minulle matka on ollut uskomaton elämys, purjehtia lähes maailman ympäri, kaikki paikat, kaikki ne taidot jotka on ollut pakko oppia matkasta selvitäkseen. Tästä eteenpäin kaikki asiat minun elämässäni tulevat olemaan ennen ja jälkeen tämän matkan. 

Päällimmäiseksi kaikista teknisistä ongelmista ja paikoista ja tyynistä ja myrskyistä mieleeni ovat kuitenkin jääneet ihmiset, joita matkallamme olemme tavanneet. Tyynellä merellä, Australiassa Kaakkois-Aasiassa, Intian valtamerellä, Ihmiset olivat uskomattoman ystävällisiä ja avuliaita. Näillä alueilla, usein köyhissä oloissa, meiltä ei koskaan varastettu mitään, puhumattakaan että olisi tarvinnut tuntea itsensä jollain tavoin uhatuksi. Päinvastoin. 

Kiitän kaikkia tukijoitamme, jotka omalta osaltaan ovat tehneet tämän matkan meille mahdolliseksi. Erityisesti haluan kiittää vanhempiani ja kertoa kuinka paljon olen arvostanut kaikkea sitä tukea ja luottamusta, jota he ovat minun ratkaisuilleni osoittaneet. 

Ja tietysti kiitokset myös kaikille Radio Novan kuuntelijoille, jotka olette matkaamme seuranneet. Toivottavasti olemme voineet raporttien välityksellä jakaa kanssanne edes pienen palan tätä suurta seikkailuamme.

Sanna:  Tuliko minusta nyt vaellussielu?                      
Vielä on vaikea uskoa, että viikon päästä olen Suomessa. Juttelin yksi ilta erään saksalaisen Andrean kanssa, joka oli matkannut vuoden Australiassa. Hänen mielestään oli vaikea palata kotimaahan ja kohdata entiset tuttavansa, enää hän ei osannutkaan jutella heille mitään. Vähän samaa kertoi ranskalaispariskunta, viiden vuoden ajan he olivat purjehtineet osan vuodesta. Lopulta heistä alkoi tuntua kotikylän ihmiset vierailta ja he huomasivat olevansa kotonaan omassa purjeveneessään matkalla johonkin. 

Kuutamoiltoina katselen vieläkin merelle ja ajattelen, että nyt olisi hyvä aika purjehtia eteenpäin kun yöt ovat valoisia. Sitten muistan, ettemme olekaan enää lähdössä. Ennen tätä matkaa en tiennyt purjehtimisesta, enkä purjehduselämästä mitään. Ei se ihan ongelmatonta ole ollut, mutta toivon silti, että voisin vielä tulevaisuudessa purjehtia pikku purtilolla isolla merellä outoihin maihin. Jonkinlainen vaellussielu on jäänyt minuun asumaan. 

Kyllä minua vähän jännittää tulla Suomeen, ei niinkään ihmisten puolesta. En usko muuttuneeni niin, että minua olisi vaikea kohdata. Enemmän minua pelottaa kahden vuoden auringossa olon jälkeen Suomen kylmä ja pimeä talvi. Muuten Suomi on hyvä paikka asua On kiva tavata perheenjäseniä ja ystäviä ja jatkaa opiskeluja. 

Terveisiä siis rakkaalle äitilleni Kouvolaan, jolle minun piti Epytkissä käynnin jälkeen sanoa, että nyt on nähty kalemeita. Samoin Kouvolaan terveisiä Mikolle ja veljelleni Petterille alias Jannelle sekä Ritulle sekä heidän pienokaiselleen ja kummipojalleni Lassille. Siskolleni Hannelle Espooseen, että pidä hauskaa Zóltanin kanssa lauantai-iltana. On teitä kaikkia ikävä, pian nähdään.

Reko:  Kiitokset tukijoillemme ja matkaamme seuranneille                    
 Renata on nyt purjehtinut 55 000 kilometriä Helsingistä lähdön 2.8.1997 jälkeen. Olemme lähes samalla pituuspiirillä kuin Helsinki, ja jos ensi kesänä purjehdimme veneen Portugalin Lagosiin, ympyrä täyttyy. Hyvä kuitenkin näin. Vene ja miehistö ovat yhä ehjinä, vaikkakin reissussa rähjääntyneinä. 

Tämä purjehdushan oli kahden miehen päätös muuttaa elämäntapaansa hetkeksi voidakseen matkustaa maapallon ympäri. Vene on ollut kotimme kahden vuoden ajan. Nyt se on tarkoitus myydä ja totutella taas maalla asumiseen. Mielestämme olemme todistaneet sen, että tällainen matka on mahdollinen toteuttaa ilman sen kummempaa purjehduskokemusta. 

Kiitän kaikkia tukijoitamme mm. Helsingin opetusvirastoa. Suomessa laitamme kotisivumme ajan tasalle ja pidämme niitä ainakin toistaiseksi netissä. Osoitehan oli www.renata.edu.hel.fi. Vastaamme myös kysymyksiin koskien matkaamme renata@edu.hel.fi. 

Kiitoksia myös Radio Novan kuuntelijoille, jotka olette seuranneet seikkailujamme. 

Suomessa tulemme vielä studioon tentattavaksi ja myös Huomenta Suomesta voitte nähdä meidät. 

Siskoni Saila on Suomessa käymässä. Hänelle ja hänen lapsilleen Tanjalle ja Klaaralle terveisiä, samoin myös veljeni Raunon lapsille Maxille, Erikille ja Antonille sekä siskoni Aulin tyttärille Terhille ja Maikille. Isälleni onnittelut monesta hyvästä ampumasuorituksesta sekä Äidilleni terveisiä. Kaverini tapaankin kohta, jolloin on aika juhlia.