S/y Renatan lokikirjat kesäkuu 1998

Maanantai 1.6. - Perjantai 5.6.  1998

Sijainti                                                   

San Christobal, Galapagos-saaret

Havaintoja

Toukokuun viimeinen oli täällä vaalipäivä. Joka neljäs vuosi valitaan Equadorissa kansanedustajat, kuvernöörit ja presidentti. Galapagos-saarten vaalipiiri on pieni, mutta siitä huolimatta kylällä pidettiin vaalipuheita ja juhlia. Unidos por la democracia oli vaalien iskulause ja demokraatit tuntuivat olevan voitolla television vaaliohjelmien mukaan.

Jokainen yli 18 vuotias on äänioikeutettu, mutta jollei äänestä saa sakot. Jokaisen on siis käytävä vaaliuurnilla, vaikka vain jättämässä tyhjän lapun. Äänestystä vastaan saa eräänlaisen henkilöllisyyskortin, joka on voimassa neljä vuotta seuraaviin vaaleihin asti ja jota tarvitaan pankissa ja viranomaisten kanssa asioidessa.

Sunnuntaina vaaliuurnat suljettiin viideltä ja kun ääntenlaskenta oli käynnissä meni koko kylä pimeäksi. Paikallinen ravintoloitsija Tony arveli jonkun katkaisseen virran saarelle sähköä tuottavasta generaattorista sabotoidakseen vaalituloksia. Demokraatit saivat kuitenkin voiton ja presidentin valinta on vielä edessä tämän kuun loppupuolella.

Kun Suomessa alkoi koululaisilla kesäloma, aloittivat San Christobalin lapset uuden lukukauden. Edellinen päättyi joulukuussa ja normaalisti neljä kuukautta kestävä loma vierähti viideksi El Ninjon aiheuttamien tulvien vuoksi.

Saarella on pari ala- ja yläastetta sekä yksi matkailualan koulu. Monet nuoret matkustavat mantereelle lisäoppia saamaan. Elinkeinot saarilla ovat vähäiset, turismin lisäksi kalastus sekä vihannesten ja hedelmien kasvatus. Joidenkin kylässä olevien kotien yhteydessä on pieni kauppa, josta voi ostaa perustarvikkeita.

Sukupuolijakauma saarella on epätasainen. Miehiä on huomattavasti enemmän kuin naisia. Siitä huolimatta yksi mies voi seurustella useampien naisten kanssa. Ensimmäisen kanssa saatetaan mennä naimisiin, mutta loput ovat tyttöystäviä ja kaikkien kanssa tehdään lapsia. Monet miehistä ovat kalastajia ja jakavat elantonsa vaimolleen ja tyttöystävilleen. Lapsia perheessä voi olla 3-5 eikä ehkäisystä pahemmin piitata.

Kerran kuussa San Christobalin laituriin ankkuroi kauppa-alus, joka tuo mantereelta elintarvikkeita ja muuta tavaraa. Sen jälkeen on kaupoissa hyllyt täynnä ja hinnat alhaalla. Saarelaiset hamstraavat koteihinsa kaikkea mitä arvelevat tarvitsevansa, sillä kun kuukausi on taas vierähtänyt ja tavarat alkavat loppua, ovat omat varastot tarpeen.

Samoin on polttoaineen kanssa. Huoltoasemia ei ole, ja tarvittava bensa ostetaan silloin tällöin tulevasta tankkerista. Tällä hetkellä on juuri tuollainen alus laiturissa, ja olemme yrittäneet kolme päivää ostaa siitä dieseliä. Yksi päivä meni selvittäessä että se ylipäätään on mahdollista, sillä paikalliset väittivät pokerinaamalla, että tankkerin polttoaine on tarkoitettu voimalaitokselle, mutta että heiltä voi ostaa satamakapteenin standardin mukaisesti kolmella dollarilla per gallona. Satamakapteenin puheista olemme kuitenkin ymmärtäneet, että hinta on dollari per gallona ja yhdeltä pariskunnalta saimme tietää, että tankkerista sitä voi ostaa
65 senttiä per gallona. Pari päivää olemme nyt sitten odottaneet laivan edustajaa poliisiaseman edustalla. Kun vihdoin tapasimme hänet kuulimme, että laivan pumppu on rikki ja he odottavat uutta. Manjana eli huomenna taas uudelleen..

Vaikka El Ninjo-päivää vietettiin 1.kesäkuuta, ei ilmiö ole laantuakseen. Ilma on lämmin ja sataa, aivan päinvastoin kuin pitäisi. Vaalien lisäksi kyläläiset ihmettelivät poikkeuksellisen suuria aaltoja, jotka hakkasivat lahtea ympäröiville mustille laavakiville. Kylän rantatie tulvi ja laiturin kaiteet hajosivat. Olisimme halunneet käydä katsomassa illalla vaalijuhlia, mutta pienellä jollalla emme päässeet rantaan.

Suuret aallot viihdyttivät Brasiliasta tänne vartavasten tulleita lainelautailijoita, jotka ratsastivat tyrskyillä pudottautuen laudalta juuri ennen kivikkoa. Jonkinlainen kelluke olisikin ollut tarpeen, sillä kun yritin rannalle kaatui suuri aalto päälle ja vei jalat alta. Juuri kun oli päässyt pinnalle tuli uusi aalto ja taas mentiin. Meinasin jo huutaa Anttia avuksi, mutta sain otteen rantahiekasta ja konttasin vähemmän arvokkaasti aallon tavoittamattomiin. Samaisella rannalla loikoili yksinäinen hyljenaaras. Reko pakotti minut sitä koskettamaan ja se rontti teitysti puri. Rekon ja hylkeen puolustukseksi on sanottava, että Reko oli rapsutellut otusta korvan takaa ja pötköttänyt rannalla ihan sen vieressä.

Kävimme katsomassa kookasta Pepe kilpikonnaa, joka on noin 50 vuotias maakilpikonna ja lajinsa ainoa edustaja. Hitaanoloisesti se köntysteli omituisilla kilpikonnajaloillaan aitausta ympäri, nosti ja laski teleskooppimaisesti ruttuista päätään, sekä aukoi suutaan apposen ammolleen päästellen hönkäilyjä, samanlaisia joita olen kuullut Alien elokuvassa. Lapset eivät oliota pelänneet vaan ratsastivat sen selässä ja syöttivät sille lehtiä.
                                                                                                          Sanna