S/y Renatan lokikirjat marraskuu 1998

________________________________________________________________________

30.10. - 11.11. 1998         Vanuatulta Papua-Uusi-Guineaan
11.11. -                             Papua-Uusi-Guinealla

________________________________________________________________________

Perjantai 30.10. - Keskiviikko 11.11.  

Sijainti                                                  

Korallimeri

Havaintoja                                                  

Tarkoituksemme oli mennä Australiaan kuuluvalle Thursday Islandille, mutta kun lähestyimme Papua-Uuden-Guinean rannikkoa tuuli yltyi ja ilmanpainemittari laski viisi pykälää lyhyessä ajassa. Yleensä kolmen millibaarin lasku tunnissa on merkittävä. Papua-Uuden-Guinean pääkaupunki Port Moresby oli 40 Nm päässä. Päätimme siis hengähtää lähimmässä satamassa ja selvittää säätilanne.

Matkasimme siis tänne Port Moresbyyn 12 päivää. Sää vaihteli, tuulta oli ensin ihan mukavasti. Sitten tyyntyi pariksi päiväksi ja etenimme mukavasti ja tasaisesti genaakkerin avulla. Aurinko paistoi ja loikoilimme kannella purjeen varjossa.

Sitä iloa ei kauaa kestänyt tuuli yltyi myrskyksi asti. Pahimmillaan se puhalsi 23 metriä sekunnissa, se oli toiseksi pahin myrsky, johon olemme joutuneet. Galapagos-saarille mennessämme tuuli ylsi 30 m/s. Nytkin sade piiskasi ja taivas oli tumma. Olimme osuneet matalapaineeseen. Tuulet sen ympärillä pyörivät täällä myötäpäivään, järkeilimme olevamme matalapaineen laitamilla, sillä ensin tuuli koillisesta eli meihin nähden oikealta sivulta, sitten se kääntyi vastaiseksi. Sen yön jouduimme keikkumaan paikoillamme, tuuli oli nostattanut aallot niin suuriksi, ettemme moottorin avullakaan olisi pysyneet pitämään kurssia. Pikkuhiljaa navakka tuuli kääntyi länteen, etelään ja lopulta takaisin myötätuuleksi kaakkoon. Mielenkiintoinen ilmiö, mutta ulos ei tehnyt paljoa mieli mennä tuulen ja sateen armoille. Nökötimme sisällä ovet ja luukut kiinni, vaikka kävimmekin säännöllisin väliajoin katsomassa, ettemme törmää mihinkään.

Törmäysvaara on kuitenkin ollut pieni, toisia laivoja emme ole havainneet, mutta valaita vahdimme uudella innolla. Näimme nimittäin valaan hengittäessä muodostuvan vesipatsaan takaoikealla ja käänsimme oitis Renatan sen suuntaan. Taisi olla ujo vesinisäkäs, sillä pettymykseksemme se sukelsi ennenkuin ehdimme lähelle. Odotimme koko matkan näkevämme ison merenelävän oikein kunnolla, mieluiten kuitenkin päiväsaikaan.

Yöt olivat kauniita ensimmäisen viikon, kun kasvava kuu valaisi koko yön. Olin laskeskellut, että se valaisi koko matkan, mutta en tiedä mihin kuu katosi. Joko pilvet olivat niin paksuja, ettei kuuta niiden takaa näkynyt.

Yhtenä iltana istahti veneen takaosaan kiinnitetyille aurinkopaneeleille iso merilintu, jonka tunnistimme jonkinlajiseksi boobieksi, joita näimme jo Galapagos-saarilla. Se oli vaaleanruskea ja sillä oli sininen pitkä nokka. Suomenkielistä nimeä en tiedä, mutta englanninkielinen boobie viittaa tomppeliin. Tyhmä tai ei, mutta ainakin rauhallinen lintu oli. Moottorin sai käynnistää ja istumalaatikossa käydä purjeita trimmaamassa, ja lintu vain jökötti pimenevässä illassa. En tiedä saiko se nukuttua, tuuli vinkui, vene kallisteli ankarasti, ja linnun täytyi tasapainoilla tosissaan, ettei liukuisi mereen. Itsepintaisesti se laittoi pään siiven alle ja yritti olla välittämätta olosuhteista. Auringon sarastaessa se nousi lentoon aaltojen ylle kaloja etsimään. Siitä ei jäänyt jäljelle muuta kuin kakkainen aurinkopaneli. Saa se toki toistekin tulla huilaamaan, voihan lentäminen olla raskasta ja laineilta torkkumasta sen voisi hai napata.

Tasapainoilua oli elämä veneessäkin, liikkumisen osaa jo ajoittaa aalloittain. Pasianssin peluu oli vähän koomista, suurin aika menee korttien pöydässä pitelemiseen. Kirjojen lukeminen ja videoiden katselu onkin helpointa ajavietettä tässä keikutuksessa. Suomen radiolähetyksiä emme enää kuulleet, mutta Antti löysi Australian aseman, joka lähettää sääkarttoja. Niiden avulla seurasimme sään kehittymistä, kerran matalapaine oli kehittynyt syklooniksi Australian länsipuolella.

Antti kiinnostui vielä sekstantin käytöstä ja paikanmäärityslaskuista. Niitä miettiessämme huomasin mielenkiintoisen seikan: Vanuatulta lähtiessämme aurinko paistoi vielä pohjoisessa, mutta maapallo kääntää yhä eteläistä pallonpuoliskoaan auringolle. Me taas olemme matkanneet pohjoiseen, ja jossain välissä aurinko siirtyi paistamaan hiukan etelän puolelta. Keskipäivällä sitä voin nyt ensi kertaa ihailla zeniitissä eli paistamassa suoraan yläpuolelta. Se tarkoittaa myös sitä, että meillä täällä keskellä merta on nyt keskikesä! Papuauusiguinealaiset eivät asiaa niin miellä, ylittäähän aurinko kahdesti 10 eteläisen leveyspiirin, millä Papua-Uusi-Guinea on, ennenkuin talvi tulee, eli täällä on heidän mielestään nyt kevät. Pysyittekö kärreillä? No, Suomessa kesän määrittäminen on helppoa, maa kun on niin pohjoisessa, ettei aurinko koskaan paista zeniitistä, ja kesä on juhannuksena, kun aurinko on korkeimmillaan taivaanrannasta.                                                
                                                                                                        Sanna

Keskiviikko 11.11. - 

Sijainti                                                  

 Port Moresby, Papua-Uusi-Guinea

Havaintoja