S/y Renatan lokikirjat syyskuu 1998

________________________________________________________________________

29.8. - 2.9. 1998               Suvarovilta Amerikan Samoalle
2.9. - 22.9. 1998               Amerikan Samoalla

________________________________________________________________________

Lauantai 29.8. - Keskiviikko 2.9.  

Sijainti                                                  

Pago Pago, Amerikan Samoa

Havaintoja                                                  

440 merimailin purjehdus Suvarovilta Amerikan Samoalle kesti viisi päivää. Tuulta oli vähän tai sitten ei ollenkaan. Ajoimme koneella tai livuimme hissukseen eteenpäin genaakkerin avulla. Reko ja Antti kävivät pulahtamassa meressä, Reko ui veneen ympäri. Kokonaista kalaa emme saaneet, mutta joku onneton kala menetti silmänsä Antin koukkuun. Onneksi ei tarttunut koko kala, sillä kun vertasin silmän kokoa kirjan kuviin tonnikalasta, päättelin kalan kooksi noin kaksi metriä! Emme olisi ikinä saaneet sitä veneeseen.

Loppumatkasta tuuli hieman voimistui ja aallot suurenivat. Keikutti taas niin kamalasti. Hellasta irtosi kattilanpidikkeet ja koko ajan sai vahtia etteivät keitokset lennä lattialle. Hella on kyllä stabiloitu, eli vaikka vene keikkuu, hellan pitäisi pysyä tasapainossa. Veneen liikkeet ovat kuitenkin niin äkkinäisiä, ettei hella aina ehdi mukaan. Yhtenä aamuna sain puurokattilan kahvasta kiinni juuri, kun hella oli sinkauttamassa puurot vastapäätä olevalle sohvalle.

Yhden yön odottelimme merellä, jotta voisimme ajaa valoisalla Pago Pagon (lausutaan Pango Pango) satamaan. Samaan aikaan palasi kotisatamaan iso kalastusalus saaliineen. Sen kannella oli valtava pino mustaa verkkoa ja helikopteri. Kuulimme myöhemmin, että kalassa viivytään kuukaudesta kahteen ja että helikopteria käytetään kalaparvien etsinnässä. Vastapäisellä rannalla oli hurrikaanin matalikolla ajamia ruosteisia laivoja. Satamassa on myös tonnikalatölkkitehdas, josta monet samoalaiset saavat elantonsa. Työntekijöitä kävi sääliksi, tehtaan liepeillä ja oikealla tuulella koko satamassa haisi pilantuneelta tonnikalalta.

Suomalainen Timo neuvoi meidät laiturille, jossa viranomaiset käyvät tarkistamassa veneen. Heidän antamien papereiden kanssa sitten Antti meni tulliin, imigrationiin ja satamakapteenin luo. Vasta kun kaikki oli hoidettu, saimme mennä maihin. Timo kertoi olleensa matkassa seitsemisen vuotta ja suunnitteli menevänsä hurrikaaniajaksi pienelle atollisaarelle, jossa asui vain vähän ihmisiä. Raiatealla tapaamamme englantilaisvene tuli viereemme ja vaidoimme kuulumiset heidänkin kanssaan.
                                                                                                                                  Sanna

Torstai 3.9. 1998 - Torstai 10.9.  

Sijainti                                                

Amanave, Amerikan Samoa

Havaintoja                                                  

 Olemme nyt olleet Amerikan Samoalla viikon verran. Satu, Tai ja heidän poikansa Manu on tutustuttanut meitä samolaiseen kulttuuriin. Olemme tavanneet paikallisia, nähneet kuinka ruokaa valmistetaan samoalaiseen tapaan ja kuunnelleet samoalaista musiikkia. Satu on kertonut mielenkiintoisia tarinoita elävästä elämästä, jossa suomalaisen näkökulmasta on varsin outoja piirteitä.

Samoalaisilla on tummat hiukset ja ruskeat silmät. He ovat pitkiä, heillä on leveät hartiat ja vielä leveämpi vyötärö. Naisihanne on pyöreä nainen, jolla on mahdollisimman paksut reidet. Laihoja ihmisiä täällä ei juuri näe.

Lihavat ovat leppoisia, sanotaan. Ja täällä se pitää paikkansa. Samoalaiset ovat rauhallista ja hyväntuulista kansaa. He nauttivat juhlista ja ovat vieraanvaraisia. Aika on suhteellinen käsite, eikä haittaa vaikkei sovitulle tapaamiselle tultaisi ollenkaan. Ulkomaalaisten, eli palangien kanssa asioidessaan Tai kertoi tarkistavansa puhutaanko oikeasta ajasta vai samoan ajasta. Jos kylään pyydetään kello yhdeksi, se tarkoittaa samoalla kolmea tai neljää.

Samoalainen perhe on hyvin laaja. Siihen kuuluvat vanhempien ja lasten lisäksi isovanhemmat serkut, sedät ja tädit. Perheen kesken kaikki on yhteistä, tavaroita lainaillaan ja joskus ne jäävät sille tielleen. Yhteisomistuksen piiriin kuuluvat myös lapset. Sukulaiset avustavat toisiaan lasten hoidossa, mutta heitä voidaan myös lahjoittaa pois. Lapset ovat jumalan siunausta ja vanhuuden turva. Mutta jos perheessä on jo kolme lasta ja nainen taas raskaana, voi joku hänen sukulaisistaan varata lapsen valmiiksi niin, että hän ottaa vauvan omakseen sen synnyttyä. Satulle ja Taille on tarjottu useitakin lapsia, vaikka Satu on heille selittänyt, ettei halua yhtä enempää.

Vanhemmilla ei enää ole sananvaltaa nuorten parinvalinnassa. Ikäerokaan ei ole niin oleellinen sitä voi olla puolin ja toisin parikymmentä vuottakin.. Monet elävät myös avoliitoissa. Sukulaisuussuhteet ovat kuin Kauniista ja Rohkeista, Taillakin on häntä puolta nuorempi setä ja setää vanhempia serkkuja.

Kerrostaloja ei samoalla ole. Perheet asuvat pienissä taloissa, jotka ovat suomalaisen mittapuun mukaan ovat vaatimattomia. Niissä on vain yksi tai kaksi huonetta, huonekaluja ei ole, kaikki nukkuvat lattialla. Ilmasto on lämmin, ei tarvita kaikkia seiniäkään. Häitä, hautajaisia tai muita pienempiäkin juhlia varten on talon pihalle on rakennettu kokoontumistila. Se voi olla kuisti, niinkun Satun talossa, mutta usein se on puusta tai betonista tehty pylväskatos. Juhlien aikaan katoksen lattialle laitetaan matot ja eri pylväiden juurella istutaan arvojärjestyksessä.

Isompiin juhliin tulee koko suku. Puhelimia ei kaikilla ole, kutsu kiertää suusta suuhun tai radion välityksellä. Juhliin tullaan sitten kun tullaan ja niiden jälkeen saatetaan jäädä pariksikin viikoksi.
Juhlissa syödään, lauletaan tanssitaan ja juodaan avaa, paikallisen kasvin juuresta tehtyä juomaa. Lahjaksi viedään rahaa ja joista osan saa takaisin. Lahjansi annetaan usein myös toga eli matto, jotka on sidottu pandanus-puun lehvistä. Sen arvo määräytyy koon mukaan. Vastalahjaksi annetaan togia, ruokaa ja rahaa. Juhlissa liikkuu suuria rahasummia, kirjanpitäjää tarvitaan, jotta kaikki saavat arvonsa ja ansionsa mukaan.

Samoalla syödään Samoan tavalla eli hyvin ja paljon. Kalaa, kanaa, possua, leipäpuun hedelmää, riisiä ja vihanneksia. Miehet hoitavat suurimmat osan ruuanlaitosta, koska siinä tarvitaan voimia. Sian valmistuksessa kuumennetaan nuotiollaa kivet, jotka tungetaan lahdatun sian sisään. Mausteeksi kivien sekaan laitetaan eri puiden lehtiä. Koko komeus asetetaan umuun eli kuumille kiville lehtikasan alle paistumaan. Kookosmaitoa tehdään rapsuttamalla valkoinen pähkinäosa, ja puristamalla siitä nesteet pois. Kookosmaidolla on laksatiivisia ominaisuuksia, mutta sitä käytetään monen ruuan valmistuksessa. Ruokaa pitää olla aina runsaasti tarjolla, ruokailussa on omia rituaaleja, ja vieraille annetaan vielä jotain kotiinviemiseksi.

Samoalaiset ovat hylänneet vanhat jumalansa ja kääntyneet kristinuskoon. Siitä huolimatta omaiset haudataan omalle pihalle hautausmaan sijasta. Hautajaisiin tulee koko suku, usein hyvin kaukaakin. Ruumiin valvojaiset kestävät koko yön. Vainaja on asetettu avoimeen arkkuun, ja sukulaiset käyvät suutelemassa ruumista hyvästiksi. Aamu koitteessa vainaja haudataan. Entisaikaan kuolleet laskettiin vesille pienessä veneessä pendulus-mattoon käärittynä. Veneen perään ammuttiin tulinuolia, jotka sytyttivät ruumiin tuleen. Nykyään hauta vuorataa betonilla ja peitetään betonilla. Hautojen komeudessa kilpaillaan, eräskin perhe oli vuorannut haudan sisältä peileillä. Perheet haluavat olla lähellä menneitä omaisiaan, he istuskelevat hautojen päällä, ja joskus nukkuvatkin.

Uskointo on samoalaisille tärkeä. Saarella on useita uskontoja mm. mormooneja, jehovia ja adventisteja. Kirkossa käydään usein ja valkoisissa vaatteissa. Kirkon kellot ilmoittavat joka päivä myös rukousajasta, jolloin on pysyteltävä sisällä talossa, vaikkei rukolisikaan. Sunnuntaina ei tehdä muuta kuin mennään kirkkoon aamulla kymmeneltä, tullaan kotiin, syödään ja mennään uudelleen kirkkoon iltapäivällä neljältä. Illalla on vielä rukoiluaika puoli seitsemän aikaan.

Pienemmät rikkomukset ja tappelut selvitellään kylän piirissä ja päällikkö päättää perheitä kuultuaan rangaistuksesta, joka yleensä on työntekoa uhrin perheelle.

Tai on tulossa oman kylänsä päälliköksi. Häntä pidetään suuressa arvossa, koska hän on ollut ulkomailla ja nähnyt muunlaistakin elämää. Kylässä on tarkka hierarkia eri arvoasteikossa. Päällikön arvot periytyvät perheen sisällä. Jos perheessä ei ole poikia voi ulkopuolinen hakea päälllikkyyttä. Tain isoisän äiti on ollut prinsessa. Samoalla oli kuningas ennenkuin se tuli Amerikan alaisuuteen. Tailla on ollut varattuna päällikön arvo kauan aikaa, ja vasta nyt hän suotui ottamaan sen vastaan. Päällikkyyteen kuuluu sanavalta kylälaisten parissa. Arvoon voi kuulua myös maata. Päälikköitä on erilaisia, ylipäällikön alaisuudessa on tietty määrä puhepäälliköitä. Nimitys päälliköksi rekisteröidään virallisessa oikeidessa ja julkaistaan sanomalehdessä. Kylässä on myös aina arvottomia miehiä ja he joutuvat tekemään erilaisia töitä perheen ja kylän parissa. Samoalaisilla naisilla on monta kertaa määrääjinä tällaisissa asioissa.
                                                                                                     Sanna ja Reko

Perjantai 11.9. 1998 - Sunnuntai 27.9.  

Sijainti                                                

Amanave, Amerikan Samoa

Havaintoja                                               

 Satu, Tai ja Manu asuvat Setaga nimisessä kylässä. Sinne on noin puolen tunnin ajomatka Pago Pagosta (lausutaan pango pango). Tie mutkittelee rannan tuntumassa seuraten niemien ja poukamien muotoja. Yleensä ihmiset liikkuvat joko busseilla tai lava-autoillaan. Bussilla liikkuminen on halpaa, 25 sentistä noin pari markkaa) dollariin. Monet pitävätkin quarterin kolikkoa korvassaan. Bussissa on hauska istua, kuljettaja on koristellut etuosan mielensä mukaisesti ja matkalla soi koko ajan musiikki. Joskus on ahdasta, kun pienessä bussissa, pienillä penkeillä istuu kookkaita samoalaisia. Sopu sijaa antaa, kun bussi täyttyy siirrytään penkeillä taaksepäin. Jos auto on täynnä ei kuski ota uusia kyytiläisiä. Aikatauluja ei varsinaisesti ole, toinen bussi saattaa tulla jo perästä. Pysäkkejäkin on, mutta kuljettaja pysäyttää bussin muuallekin kun kopauttaa puiseen kattoon.

Satun ja Tain talo on saaren ympäri kiertävän tien varrella viisitoista metriä merestä. Talon takana on pienempiä sukulaisille kuuluvia taloja, aitaus sialle ja porsaille, sekä katoksen alla maauuni eli uma. Kukkoja, kanoja ja tipuja tepastelee pihapiirissä. Koiria on melkein jokaisella, samoin kissoja. Satun ja Tain koira Biuford nauttii, kun siltä rapsuttelee täitä, mutta kissat ovat arkoja. Pihalla on myös aina lapsia, Evelinan, Upulasin, Kellyn ja Fenunun olen ainakin tavannut.

Sähköt muiden perheiden taloihin on otettu Satun ja Tain talosta. Samoin auto ja puhelin ovat yhteisessä käytössä. Vesi johdetaan vuorilta. Aivan talojen takaa alkaa sademetsä ja 200 metriä ylenpänä on vesiputous. Silloinkun sataa niin se ei ole mitään pientä tihutusta, vaan vettä tulee kaatamalla jopa päiväkausia.

Tain serkku Sooleoso asuu yhdessä asumuksessa talon takana. Sooleoso jäi kotiin töistä hoitamaan vastasyntynyttä lastaan. Nyt lapsi on kolme ja puoli kuukautta. Lapsen äiti Silia lähtee joka aamu viideltä kalatehtaalle töihin palaten illalla viideksi. Suuri tatuoitu mies pitää lasta hellästi sylissään tullen joka päivä keskustelemaan kanssamme. Soleosolla on kaikkiaan kahdeksan lasta, neljä on nykyisen vaimon kanssa. Niistä kaksi, Anna ja Evelina on enää Sooleoson ja Silian hoidossa. Evelina on seitsemän vuotta ja toisella luokalla. Sooleoso laittaa ruokaa ja on hyvä korjaamaan kaikenlaisia sähkövempeleitä. Päivällä hän saattaa jättää Annan Evelinan hoitoon ja mennä rannalle onkimaan kalaa päivälliseksi. Sooleoson harrastus on biljardinpeluu. Hän on pelannut sitä jo monta vuotta ja päihitti meidät mennen tullen. Soleoso on Rekon kanssa saman ikäinen.

Tain isoäiti Epenesa hoitaa kaikkien lapsia, pitää huolta puutarhasta ja käy ystäviensä kanssa punomassa kaisloista ja palmuista viuhkoja ja hattuja. Hän hieroo ja tietää mikä luonnonyrtti tepsii mihinkäkin vaivaan. Epenesa myös ompelee, ja olin onnesta soikeana, kun hän oli yllätyksekseni tehnyt minulle hienon värikkään samoalaisen puvun, johon kuuluu lava lava. Lava lava on suorakaiteen muotoinen kankaanpala, joka kiedotaan vyötäisille.

Yhtenä päivänä kävimme autoajelulla Satun ja Manun kanssa. Tie kiemurteli ylös vuoren rinnettä runsaan kasvillisuuden seassa. Näkymät ylhäältä olivat upeat, voin hyvin kuvitella vanhan merirosvoaluksen lahdenpoukamassa rantakallioiden lomassa.

Toisena päivänä lainasimme moottoripyörän muutamaksi tunniksi. Todella mahtavaa, ajoimme vuoren yli toiselle puolelle saarta luonnonpuiston lävitse. Andy, pyörän omistaja, jonka tapasimme sattumalta, kun Reko ihaili pyörää kaupan takapihalla, lainasi pyörää vain ollakseen vieraanvarainen. Ei edes ottanut rahaa muutakuin väkisin annettuna. Samoalaiset ovat todella vieranvaraisia. Meille on oltu erittäin ystävällisiä. Kolmas viikko jo menossa täyshoidossa Satun ja Tain luoda. Satu on muuten mahtava kokki.

Polynesialaiseen kulttuuriin kuuluvat tatuoinnit. Niitä on sekä miehillä, että naisilla. Kylän päällikkö kehoittaa nuoria miehiä ottamaan tatuoinnin ja ne kertovat korkeasta arvoasemasta. Värejä, muuta kuin mustaa ja punaista, ei yleensä käytetä. Perinteiset samoalaiset tatuionnit ovat käsivarren tai nilkan ympäri tehtyjä nauhaornamenttejä, ja joillain miehillä saattaa nähdä lantiotatuoinnin, joka ulottuu vyötäisiltä polviin. Paljon on myös länsimaisia kotkia, pääkalloja ja ruusuja.

Antti otti myös tatuoinnin käsivarteensa. Sen hän teki yhdessä toisen suomalaispurjehtian Sebastianin kanssa. Kuvion muodosti perinteinen samoalainen ornamentti yhdistettunä merenneitoon.

Itse toimitus tapahtui pienessä kokovartalopuudutuksessa Satun ja Tain kotona lehtimatolla maaten. Tatuoija oli nuori paikallinen taiteilija, joka omatekoisella koneella ja tavallisilla parsinneuloilla suoritti operaation. Kone oli tehty sähkömoottorista joka värisytti neulaa. Muste oli painomustetta. Mies osasi asiansa ja työskenteli nopesti ja varmoin vedoin. Antin tatuointi otti kuitenkin noin kaksi tuntia. Suomalaiset eivät ole koskaan itkeneet, eivätkä keskeyttäneet, eikä poikkeusta tapahtunut nytkään. Viikkoa myöhemmin Antti laitatti vielä toisenkin perinteisen tatuoinnin oikeaan käteen tasapainottamaan olemustaan.

Samoalaiseen kulttuuriin kuuluvat myös laulu ja tanssi. Pääsin yhtenä iltana seuraamaan kenraaliharjituksia seuraavana päivänä pidettäviin tanssijuhliin. Tytöt istuivat lattialla risti-istunnassa. Tytöt lauloivat musiikin tahdissa kertoen samalla käsillään tarinaa siitä miten soudetaan venettä, kookospähkinän rikkomisesta. Samoalaiset ovat hyviä esiintyjiä ja laulavat komeasti kuorossa.

Vierailimme samoalaisessa koulussa kertoen Suomesta ja esitelleet talvisia valokuvia. Oppilailla on koulupuvut, usein lava-lavat eli kietaistu hame niin tytöillä kuin pojillakin. Vaate on erittäin mielyttävä pitää ja mekin Antin kanssa olemme hankkineet vastaavat. Eri kouluilla on omat tunnusvärinsä ja kuvionsa lava-lavoissa.

Kävimme kahdessa koulussa vierailulla. Ensin valtion koulussa jossa on luokat 1-8 saakka ja sitten vastaavassa katolisten pitämässä yksityiskoulussa. Vierailimme myös esikoulussa.

Koulurakennukset olivat mielyttävä ja luokkahuoneet mukavia. Oppilaat olivat innostuneita ja motivotuneta. Valtion koulu, jossa Evelina käy, on aivan Satun ja Tain talon vieressä. Rakennukset olivat vihreitä hyvin maastoon sulautuvia. Opettajat ottivat meidät hyvin vastaan ja antovat meidän seurata opetusta.

Otimme valokuvia ja kuvasimme videolle.
Manun koulu, St. Theresa School, on hieman kauempana Leonen kylässä. Sielläkin meidät otettiin ystävällisesti vastaan.

Tässä Manun lukujärjestys.

7.00       Aamiainen
7.30       Uskonto  
              Matematiikka
              Science
              Englanti
10.30     Lounas
11.00    Social Studies
             ATK tai Kirjasto
             Äidinkieli eli samoan oppitunti
13.00    Koulu loppuu

Manu menee kouluun keltaisella koulubussilla, joka ajaa heidän talonsa ohitse. Jos Manu ei siihen ehdi, menee hän tavallisella bussilla. Joskus Tain isä jättää hänet koulun eteen matkallaan työpaikalle.
Varsinainen koulupäivä alkaa puoli kahdeksalta, aaamiaiselle ei ole pakko mennä. Tunnit kestävät noin 45 minuuttia ja välissä on vain luokanvaihto. Manu on kuudennella luokalla, joka Suomessa vastaa seitsemättä luokkaa. Jokaisella aineella on oma opettajansa, kuten suomalaisella yläasteella. Uskontotunnilla opetellaan katolista uskontoa, matematiikka vastaa yläasteen tasoa. Science-opetuksessa on yhdistettynä biologiaa, kemiaa ja fysiikkaa. Englannin tunneilla opetetaan kielioppia, sekä kirjallisuutta ja runoutta, eli luetaan ja keskustellaan englantilaisten kirjailijoiden ja runoilijoiden teoksistaa. Social studies taas kattaa maantiedon, historian ja yhteiskuntatieteet. Luokka on jaettu kahteen ryhmään, jotka vuorotellen menevät joko tietokoneluokkaan tai kirjastoon. ATK-tunnilla opetellaan tietokoneen käyttöä ja kirjastotunnilla luetaan itse valittua kirjaa. Manun koulussa opetus ja kirjat ovat englanninkielellä, mutta viimeisellä tunnilla opetetaan samoaa, useimpien lasten äidinkieltä. Perjantaisin on social studies korvattu kuvaamataidolla ja samoankieli liikunnalla. Liikuntatunnilla pelataan enimmäkseen pelejä, lentopalloa, koripalloa ja eräänlaista pesäpalloa. Puhe- ja ilmaisutaitoa (dramaa) harjoitetaan ATK- tai kirjastotunnin tilalla. Manun mieleisiä oppiaineita on social studies ja matematiikka. Englanninopiskelussa hän pitää kirjallisuudesta ja runoudesta, mutta kielioppin opettelu on tylsää. Science on myös mielenkiintoista, varsinkin maantieto. Manu tuli viime vuonna neljänneksi aiheesta järjestettyissä kilpailuissa.

Oppilaat pitävät koulupukua, johon tytöillä kuuluu vakoinen pusero ja sininen mekko. Pojilla on valkoinen paita ja vaaleanruskeat shortsit. Perjantaina saa mennä kouluun omissa vaatteissa. Monessa koulussa kouluasuun kuuluu lava lava eli lannevaate, sekä tytöille, että pojille.
Koulu loppuu yhdeltä. Koulun eteen on ajettu koulubusseja, jotka vievät lapset kotiin.

St. Theresan koulussa, jossa rehtorina toimii Sister Karen, on luokkia ensimmäisestä kahdeksaan. Koulu noudattaa katolista opetussuunnitelmaa, joka opettajien mielestä eroaa valtion kouluissa käytettävästä opetussuunnitelmasta vain opetusmenetelmien kohdalla. Suurin osa lapsista käy valtion kouluissa, niihin ei tarvitse maksaa lukukausimaksuja. Yksityiskoulutkin saavat valtion tukea ja voivat esim. tarjota oppilaille ilmaisen aamiaisen ja lounaan. Koulussa käytettävät kirjat ovat kovakantisia ja niitä kierrätetään. Vanhemmat ostavat muut materiaalit,kuten vihkot, kynät, kumit ja kuvaamataidon tunneilla tarvittavat välineet. Lukuvuosi jakaantuu syys- ja kevätlukukaudeksi kuten Suomessakin.
Joululomaa on kaksi viikkoa, kiitopäivänä, pääsiäisenä ja muina kirkollisina juhlapäivinä on pari päivää vapaata.

Huomenna Fa'asaon koulu juhlii 25-vuotispäiväänsä. Sinne on kutsuttu myös St. Theresan koulun oppilaat tanssimaan ja laulamaan samoalaiseen tapaan. Tytöjen juhla-asu on sininen lava lava eli lannevaate, valkoinen pusero ja punainen lei. Pojilla on myös lava lava ja valkoinen pusero, mutta lein tilalla simpukoista tehty kaulanauha.

St. Theresan koululle voi lähettää postia osoitteella:

St. Theresa school
Pago Pago
American Samoa 96799

Suomalainen purjevene Pegasus saapui tänne viime viikolla. Veneen omistaja Antti Louhia oli kokeneena purjehtijana antanut meille ohjeita jo Suomessa. Oli mukava tavata hänet ja mukana ollut Sebastian Bruun. On sattumaa, että saarella on nyt kolme suomalaivenettä. Meidät kaikki kutsuttiin juhliin ruotsalaisen lääkäripariskunnan luokse ja tietenkin myös Satu ja Tai osoittivat vieraanvaraisuuttaan kaikille suomalaisille. Pegasus lähti jo jatkamaan matkaansa kohti Tongaa ja Timo Timosen Siru valmistautuu viettämään hurrikaanikautta pohjoisenpana olevalla saarella yhdessä 15 siellä asuvan perheen kanssa. Nyt varustamme venettämme kohti Fidziä ja odotamme uutta kaikuluotainta Amerikasta. Sitten on aika jatkaa matkaa.
                                                                                                      Sanna ja Reko