S/y Renatan lokikirjat tammikuu 1999

________________________________________________________________________

1.1. - 5.1.                           Matkalla Balille
6.1. - 13.1.                         Balilla
14.1. - 29.1.                       Balilta Singaporeen
29.1. -                                Singaporessa

________________________________________________________________________

Perjantai 1.1. - Torstai 7.1. 

Sijainti                                                  

Matkalla Balille, Bali

Havaintoja                                                    

Matka Australian Govesta tänne Baliin kesti loppujen lopuksi 19 päivää, lähes yhtä paljon kuin Atlannin valtameren ylitys. Rasittavaa purjehdusta vastatuuleen. Purjehdusoppaat puhuvat kevyistä tuulista ja puitkistä tyynistä jaksoista, mutta me ryskytimme käytännössä koko ajan 10m/s vastatuuleen. Välillä moottoroitiin ja välillä purjehdittiin.

Purjeilla etenimme päivässä noin 50 mailia normalin 120 sijaan. Joka päivä laskimme polttoainenn riittämistä. Heiman yllättäen se sitten kuitenkin loppui päivää ennen Balille saapumista. Vähän ennen Balia isopurje repesi niin pahasti, että sitä saattoi käyttää vain kolmosreivissä, jolloin näkyvissä on vain enää pieni kulma purjeen huipusta. Lomboksalmen kovissa virtauksissa viimeiset kymmen mailia olivat tuskien taivalta.

Pumppasimme tankin pohjalta lopun polttoaineen erillisiin kanistereihin ja saimme tankista vielä niin paljon polttoainetta, että pystyisimme varmasti ajamaan sisään satamaan. Polttoaineletku irti varsinaisesta tankista ja sisään kanisteriin ja kone käyntiin. Kaiken piti taas olla selvää, mutta viidentoista minuutin kuluttua ensimmäinen kanisteri oli jo lähes tyhjä. Sataman suuta ympäräivään riuttankin oli vielä hyvän matkaa. Polttoaine ei riittäisi mitenkään satamaan, ja hyvä jos pääsisimme edes niin lähelle rantaa, että voisimme ankkuroida. Reko huusi minuutteja kuinka kauaksi aikaa polttoainetta riitäisi, ja minä ajoin venettä ja koetin etsiä ankkuripaikkaa. Pääsimme juuri ja juuri riutan reunaan koneen sammuessa, ja sitten ei ollut tehtävissä muuta kuin pudottaa ankkuri ennenkuin voimakas virta vie meidät pois sataman suulta.

Hetken jo mietimme lähteä jollalla hakemaan diesiliä rannasta, mutta sitten saimme kiinnitettyä ohi ajavien kalastajien huomion ja ostimme heiltä neljäkymmentä litraa. Mitään yhteistä kieltä ei taas kerran ollut, mutta diesel diesel ja dollar dollar riitti hyvin. Kaverit pelastivat meidät pahasta pulasta ja heidänkin ilmeet olivat näkemisen arvoisia Rekon antaessa hielle viisitoista amerikan dollaria vaivan palkaksi.

Taas kaikki kunnossa, kone käyntiin ja ankkuri yläs. Nyt kuitenkin tuntui selviävän miksi polttoaine tankista oli loppunut niin aikaisin. Kanisteri tyhjeni taas sellaista vauhtia koneessa oli pakko olla jotain hyvin pahasti vialla.

Kulutus oli noin kaksikymmentäkertainen normaaliin verrattuna. Satamaan selviäisimme, mutta matkan jatkaminen olisi mahdotonta, ennenkuin kone olisi saatu kuntoon. Lopulta pääsimme satamaan ja löysimme hyvän ankkuripaikan muiden veneiden vierestä.

Asiat olivat huonosti, konen rikki ja isopurje halki. Aurinko oli jo laskemassa, mitään ei enää ollut tehtävissä, päätimmekin sitten lähteä maihin katselemaan paikkoja sekä juhlistamaan onnistunutta ja loppuvaiheissaan erittäin mielenkiintoista merimatkaa. Veneelle palatessamme asiat vaikuttivatkin taas paljon paremmilta, ja emme voineet enää kuin nauraa, kun vuorovesi olikin alentunut niin paljon, että Renata makasi köli pohjassa ja perä pystyssä noin neljäkymmentä astetta kallellaan muiden veneiden takana.

Sittemmin asiat ovat kuitenkin taas järjestyneet hyvin. Seuraavana päivänä koneen suuri poltoaineen kulutus selvisi kun Reko vilkaisi varsinaiseen polttoaine tankkiin, jossa oli yllättäen noin 60 litraa tavaraa. Näin sitten opimmekin taas uuden asian. Dieselmoottorissa on paluuputki, joka syöttää ylimääräisen polttoaineen takaisin tankkiin. Eli koneessa ei sitten olekaan mitään vikaa. Tänään löysimme vielä purjeentekijän, joka lupasi korjata isopurjeemme huomiseksi.

Bali on erittäin mukava paikka. Toisaalta hyvin aasialainen, toisalta erittäin kansainvälinen. Paljon turisteja. Nuoret ovat tulleet tänne nauttimaan rannoista, auringosta ja ilmeisesti ennenkaikkea erittäin vilkkaasta yöelämastä. Tyynenmeren saarien ja Australian Goven kaivoskaupungin jälkeen olemme mekin nyt yrittäneet ottaa siitä kaiken irti. Olemme täällä nyt vielä viikonlopun yli ja sitteen onkin aika jatkaa taas matkaa kohti Singaporea.
                                                                                                                          Antti

Perjantai 8.1. -Perjantai 15.1. 

Sijainti                                                  

Bali

Havaintoja                                                    

Olimme Balissa viikon. 19 merellä olo päivän jälkeen todella tarvitsimme lomaa. Kuta oli turistien suosima pieni kaupunki. Paljon kauppoja, kojuja, ruokapaikkoja ja pubeja. Iltaan asti oli kaduilla vilinää. Antti vietti poikamieselämää ja minä Sannan kanssa vuokrasin auton . Bali on kuvankaunis saari, voisin sanoa sen olleen kaunein paikka, jossa olen vieraillut. Porrastettujen riisiviljelmien ja pienten siistien kylien halki ajoimme kohti korkeita tulivuoria. Korkein on yli 3 kilometriä. Saaren keskella on neljä järveä vuorten ympärömänä. Kaikki on vihreää ja kukoistavaa. Pilvien keskeltä laskeuduimme suurimman Batur järven rantaan, jossa yövyimme idyllisessä bungalovissa. Seuraavana päivänä kiipesimme tulivuorelle, jonka seinämään oli viime vuonna avautunut uusi viisimetrien aukko. Pystyimme lähestymään punahehkuista pätsiä kolmen metrin päähän kunnes kuumuus kävi sietämättömäksi. Rikkipilvet löivät kasvoillemme valtavien jyrähdysten saattelemina.

Vaelluksen jälkeen kylvimme kuumassa lähteessä ja väillä vilvoittelimme vuoristojärven vedessä. Tutuistuimme hindutemppelehin ja syötimme apinoita. Balia voi suositella matkakohteena varsinkin, kun hinnat olivat alhaisempia kuin missään tähän asti. Ainoana haittapuolena olivat liian innokkaat katumyyjät. He kävivät kimpuun kuin herhiläiset, eikä heistä päässyt eroon muutenkuin pakenemalla paikalta.

Balilaiset ovat hinduja, melkein jokaisen kodin pihalla oli pieni temppeli. Muualla Indonesiassa on muslimeja. Indonesiassa puhutaan bahasa indonesiaa. Aika hauska kieli, diesel on indonesiaksi solar, mutta sama on sama kuin suomeksi. Saya suka kamu tarkoittaa, että pidän sinusta!
                                                                                                            Sanna ja Reko 

Lauantai 16.1. -Perjantai 22.1. 

Sijainti                                                  

Matkalla Singaporeen

Havaintoja                                                    

Singapore lähestyy vaan tuskastuttavan hitaasti. Tylsää valittaa tuulia, mutta vastatuuli-purjehdus on on sitä hankalinta. Matka ei edisty, Papua-Uusi-Guineasta lähtien olemme purjehtineet käytännöllisesti katsoen koko ajan vallitsevia tuulia vastaan. Viimeisten kahden kuukauden aikana sadan mailin päivämatka on ollut maksimi, jonka olemme edenneet, kun aikaisemmin myätätuuleen mentäessä se oli minimi.

Vastatuuleen seilaaminen on rasittavaa sekä fyysisesti, että henkisesti. Tuulta, aaltoja ja virtaa vastaan mentäessä purjeita täytyy jatkuvasti trimmata ja reivata, jotta matka sujuisi mahdollisimman tehokkaasti edes suunniilleen oikeaan suuntaan. Joskus mikään ei auta; kun olen kahteen kertaan vaihtanut halssia, kelannut purjeet puolelta toiselle tai ottanut purjeet ylös ja alas, kokeillut koneella purjeiden kanssa ja ilman, olen sitten lopulta tyytynyt siihen, että menemme seisemänkymmentä astetta sivuun reitiltämme. Olen niin väsynyt ja kyllästynyt, että on pakko tulla pois kannelta, istua alas ja odottaa... vaikka huomista, jos silloin tuulisi edes vähän eri suunnasta.

Vastatuuleen meneminen rasittaa myös venettä. Purjeet täytyy jalustaa, ja konetta joudutaan käyttämään paljon . Toissa yönä keulapurjeen, klyyvarin jalukset repeytivät irti purjeen kulmasta ja purje jäi vapaana hakkaamaan tuuleen ennen kuin saimme sen yhteisvoimin alas kannelle. Reko teki loppuyön ompelustöitä ja aamulla purje oli taas kunnossa. Moottorin lämmönvaihtimeen syöpyneestä reiästa kone oli suihkutellut suolavettä ympäriinsä. Konetilan avatessani ihmettelin hyvän aikaa koneesta roikkuvia suolan muodostamia tippukiviä ennen kuin keksin miten ne olivat muodostuneet. Aamuyöstä reiän päälle väsäämäni pikaepoksi-paikka on kuitenkin toiminut hyvin ja matka on jatkunut.

Vaikeuksista huolimatta täytyy ajatella positiivisesti: Tämä väli Singaporeen on kuitenkin ollut paljon helpompi kuin matka Baliin. Tuulet ovat olleet kevyempiä, eikä ole ainakaan tarvinnut pelätä syklooneja. Lisäksi matkaa Singaporeen on enää kolmesataa mailia, sitten vielä lyhyt pätkä vastatuuleen Malesiaan. Sen jälkeen Intian Valtameren yli lekotellaan taas pitkästä aikaa myötätuuulissa ja kerätään voimia Punaiselle merelle.

Balista lähdimme niin hätäisesti, että kunnon kartat matkalle jäivät hankkimatta. Borneon ja Sumatran väliselle useirta riuttoja sisältävälle salmelle meillä ei ollut kuin pienimittakaavainen kartta, joka kattoi koko kaakkoisaasian Sumatralta Salomonsaarille. Onneksi australialainen Greg oli Fidzillä jättänyt meille perinnöksi pilottikirjansa lähtiessään kymmenen vuoden maailmanympäripurjehduksensa viimeiselle taipalelle kotiin. Amiraliteetin pilottikirjassa ei kuitenkaan ole ensimmäistäkään karttaa, mutta siinä on tarkasti lueteltu kaikki alueella olevat riuttat. Kuvausten perusteella teimme kahdelle A4 ruutupaperille kartan, jolla olemme viimeiset kolme päivää purjehtineet.

Kuulostaa tietysti taas todella vastuuttomalta, mutta karttahan on aivan pätevä, vaikka onkin omatekemä. Siinä on merkittynä kaikki alle kymmennen metrin riutat, ja meillehän on aivan sama onko vettä kölin alla kymmenen metriä vai kymmenen kilometriä.

Vastatuuleen puskeminen vie voimia meiltäkin. Nukkuminen on hankalaa, eikä ruuanlaittoon, tiskaamiseen ja siivoamiseen tahdo riittää energiaa. Kortinpeluu tuo vapaa-aikaan vaihtelua ja pitää mielen virkeänä. Viime päivinä olen opettanut Sannalle shakkia ja pelit ovat käyneetkin päiväpäivältä tiukemmiksi.

Balista ostimme Rekon kanssa matkamuistoiksi australian aboriginaalien käyttämät didgeridoo puutorvet ja niitä olemme täällä huulet turvoksissa töristelleet ja yrittäneet kutsua valaita.

No, puhaltaminen ja äänen saaminen on vielä helppoa, mutta ongelma on, kun pitäisi yhtä aikaa pystyä puhaltamaan ja vetämään lisää ilmaa keuhkoihin.
                                                                                                                          Antti 

 Lauantai 23.1. -Perjantai 29.1. 

Sijainti                                                  

Singapore

Havaintoja                                                    

 Buddha opettaa, että jos ihmisellä ei ole mitään haluja, ei ole kärsimystäkään. Elämä on sielunvaelluksen kautta toistuva kärsimys, mutta ihminen voi saavuttaa lopullisen sammumisen, eli nirvanan, kuolettamalla elämänjanonsa. Kuulostaa aika hurjalta, mutta on siinä ajatustakin.

Elämänjano, tiedon- ja kokemuksien kaipuu se kai on minutkin tähän tilanteeseen ajanut. Olen nyt Singaporessa, kaukaisessa ja eksoottisessa maassa, mutta ei se minusta niin mukavalta tunnu kun voisi kuvitella.

Merimatka tänne oli raskas, pikemminkin henkisesti kuin ruumiillisesti. Maissaolo ajasta toivoisi hengähdystaukoa ja virkistäviä kokemuksia. Mutta itse asiassa se on vielä rasittavampaa kuin ulapalla lilluminen. Uusi paikka, uudet haasteet. Olisi kaikenlaista nähtävää ja koettavaa, vesipuistoja, eläimiä, museoita ja niin edelleen, mutta aikaa on vähän ja veneen asioita pitää hoidella. Taas on vaikka mitä vempeleitä rikki, niiden korjaaminen kallista tai mahdotonta. Vene on sekaisin ja pyykit on pestävä käsin. Pienistä asioista tulee helposti suuria ja välillä riitaakin. Elämä on valintoja, usein vaan on vaikea tietää, mikä on oikein, oleellista ja järkevää.

No olen kuitenkin tyytyväinen, että selvisimme tänne puutteellisista kartoista ja rikkinäisestä tutkasta huolimatta. Singapore on yksi maailman suurimmista satamista. Sitä lähestyessämme väistelimme kaikenlaisia ja kokoisia aluksia. Voin huoletta sanoa, että niitä oli ainakin sata. Ajoimme lähimpään marinaan, joka on kallis, mutta yhteydet kaupunkiin hyvät.

Alue on hyvin vartioitu, portit menevät kiinni ennen keskiyötä. Vartija rähjäsi eilen Rekolle, että jos haluaa lähteä pyöräilemään, on se tehtävä päivällä, eikä keskellä yötä. Vartijaa tietysti harmitti, kun joutuu heräämään avaakseen meille portit.

Singapore on siisti kaupunki. Eipä ihme, sillä roskaamisesta on oikeasti kielletty, jos jää kiinni, voi joutua maksamaan 3000 markan sakot. Huumeiden hallussapitoa saatetaan jo pitää merkkinä sen myynnistä, rangaistus on ehdoton kuolemantuomio. Purukumin maahantuonti, hallussapito ja myynti on kielletty, minun täytyykin pitää siskoni Hannen lähettämät xylitolit piilossa. Ajattelin jo postissa pistää purukumiksi, mutta onneksi Reko tiesi varoittaa.

Kaikki puhuvat englantia, se on bisneskieli. Suurin osa ihmisistä on kiinalaisia, keskenään he kommunikoivat kiinaksi. Singaporea ei ihan voi sanoa kansojen sulatusuuniksi, sillä eri kulttuuritaustoista tulleet ihmiset pitävät edelleen kiinni tavoistaa. Mm. Kiinalaista, intialaista, indonesialasta, malesialaista sekä eurooppalasta ruokaa on tarjolla. Muslimi- ja intialaiset naiset pukeutuvat omaan tapaansa.

Singapore on tavallaan kaupunkivaltio, vaikka maa käsittääkin useampia pieniä saaria. Pinta-alaa ei ole paljoa, 618 neliökilometriä, mutta ihmisiä noin kolme miljoonaa. Singaporen kaupunkin keskustalla on suurkaupungin piirteitä. Kovasti on pilvenpiirtäjiä ja muita korkeita rakennuksia. Helsingin Forumin kaltaisia ostoskeskuksia on monia, yhdessäkin myytiin elektroniikkaa kaikissa viidessä kerroksessa. Ghettoja, köyhien asuinalueita ei ole. Vähemmän varakkaat asuvat kuulemma viereisessä maassa Malesiassa.

Rajatun pinta-alan vuoksi Auton tai moottoripyörän hankkimiseen täytyy ostaa lupa, joka voi maksaa jopa sata tuhatta markkaa. Siitä huolimatta ihmiset liikkuvat autoilla, pyöräteitä ei ole ja polkupyörätkin ovat kalliita. Bussilla pääsee, mutta meistä on ollut mukava seikkailla tuntureilla ja rullaluistimilla.

Kaupungilla ihmiset ovat hyvin pukeutuneita, nuorilla saattaa olla farkut ja t-paita. Vähän tunsin itseni rupulaiseksi heitä katsellessani, kaikki tuntuvat tietävän mihin ovat menossa. Minä en edes ollut varma miten löydän takaisin veneelle.

Äitini kyseli, että tulenko täällä reissussa rauhattomaksi, enkä sitten palattuani enää malta asettua koti suomeen. Nyt tuntuu, että olisi kiva asua yhdessä paikassa, elää normaalia elämää. Ehkä ne haluamiset ja toiveet olisivat sitten paremmin hallittavissa ja kenties toteutettavissakin. Eikä ongelmatonta elämään olekaan, muistaaksen Buddha sanoi myös, että kaikki muu on katoavaista, vain kärsimys on ikuista.

Tähän loppuun pieni uutinen Suomesta, jonka kuulin Singaporen radioista. Pienessä kylässä nimeltä Helsinki järjestetään kuulemme seksimessut vanhemmille ihmisille. Vähän nauratti, se nainen ei tainnut tietää, että Helsinki on sentään maamme pääkaupunki.
                                                                                                                           Sanna